biologia‎ > ‎ympäristö‎ > ‎

Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan yleensä sitä, että kuinka paljon alueella on erilaisia eliölajeja eli eläin- ja kasvilajeja. Luonnon monimuotoisuudesta käytetään myös nimeä biodiversiteetti. Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin laajempi käsite kuin lajien määrä. Siihen kuuluu myös lajien sisäinen muuntelu ja elinympäristöjen runsaus. Luonnon monimuotoisuus on todella tärkeää, sillä monet kasvit ovat hyviä lääkeaineita. Joka neljäs reseptilääke sisältää jotain kasvia.


Lajien runsaus riippuu elinympäristöstä. Kalliolla elää vähemmän lajeja kuin sademetsässä. Karussa Suomessakin on useita erilaisia elinympäristöjä: metsiä, soita, järviä ja jokia sekä ihmisten muovaamia elinympäristöjä, kuten niittyjä. 



Luonnon monimuotoisuutta vähentää ihmisen toiminta. Metsien hakkaaminen on vähentänyt metsien määrää. Suomessa on erityisesti hakattu lehtoja pelloiksi. Tehokas peltoviljely vähentää myös biodiversiteettiä. Ilmastonmuutos muuttaa myös olosuhteita maapallolla. Siellä missä toisaalla on kuivaa, niin toisaalla voi tulla paljon sateita. Ilmaston lämpeneminen tuo Suomeen etelästä uusia hyönteislajeja.



Luonnonsuojelu on tärkeää, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi. Laji on uhanalainen, kun sitä uhkaa häviäminen. Uhanalaisia lajeja Suomessa ovat mm. saimaannorppa, liito-orava, valkoselkätikka, isoapollo ja naali. Uhanalaisia kasveja ja eläimiä rauhoitetaan. Rauhoittaminen tarkoittaa, että kasveja ei saa poimia ja eläimiä ei saa tappaa. Kaikki linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikana. Metsästyslaki antaa kuitenkin luvan metsästää tiettyjä lintuja metsästyskaudella. 


Elinympäristöjä voidaan suojella säilyttämällä osa luonnosta koskemattomana. Kansallispuistot ovat kaikille avoimia puistoja, joissa voi liikkua, poimia marjoja ja sieniä. Kansallispuistoja on Suomessa 40 ja niistä pääkaupunkiseutulaisia lähimpänä ovat Nuuksion kansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuisto. Luonnonpuistot ovat puolestaan tieteellisiin tutkimuksiin varattuja puistoja, jota ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Joihinkin pääsee kävelemään polkuja pitkin, mutta poluilta ei saa poistua. Pääkaupunkiseudun lähin luonnonpuisto on Lohjalla sijaitseva Karkalin luonnonpuisto. Siellä on lyhyitä yleisölle avoimia polkuja.