Itämeri

Itämeri on pieni ja matala meri. Sen keskisyvyys on vain 55 m. Itämerta kutsutaan myös sisämereksi, koska sen ainoa yhteys muihin meriin on kapeat Tanskan salmet.

Itämeri on vähäsuolainen. Itämeren vesi on murtovettä eli vesi on suolaisen ja makean sekoitusta. Itämeressä elää suolaisen ja makean veden eläinlajeja.

Valuma-alueella tarkoitetaan sitä aluetta, josta vedet virtaavat mereen jokia pitkin. Itämeren valuma-alueella on 14 valtiota ja noin 90 miljoonaa ihmistä. Itämeren rannikkovaltioiden (9) lisäksi vettä valuu Itämereen myös Valko-Venäjältä, Ukrainasta, Tsekistä, Slovakiasta ja Norjasta. Nämä valtiot ovat yhdessä vastuussa Itämeren ympäristöongelmista. Asutus, maatalous, teollisuus ja liikenne rehevöittävät ja saastuttavat Itämerta.

Itämeren vesi on kerroksellista. Pinnan makea vesi on happipitoista. Pohjassa oleva suolainen vesi on taas hapetonta. Pinnan hapellinen vesi ei pääse meren pohjaan. Joskus kuitenkin Tanskan salmista tulee Pohjanmereltä suolaista ja hapekasta vettä (suolavesipulssi) ja pohjan happitilanne paranee hetkeksi. Syvissä kohdissa on kuitenkin lähes jatkuva happikato eli siellä ei ole happea ollenkaan.

Itämeri on rehevöitynyt. Mereen on tullut liikaa ravinteita eli typpeä (N) ja fosforia (P). Ravinteita tulee ennen kaikkea maa- ja metsätaloudesta, mutta myös liikenteestä, teollisuudesta ja asutuksesta. Esimerkiksi Pietarin jätevedet huuhdottiin 1970-luvulla suoraan Itämereen ja vielä 90-luvullakin kolmasosa. Myös kalankasvatus rehevöittää merta. Rehevöityminen aiheuttaa happikatoa ja happikato taas lisää ravinteita ja näin syntyy rehevöitymisen noidankehä.

Rehevöityminen aiheuttaa sinileväkukintoja. Sinilevä on myrkyllistä ja siksi loppukesästä ei voi uida enää meressä.

Tehtäviä

Varmista, että osaat