Kasvien lisääntyminen

Kasvit voivat lisääntyä joko suvuttomasti tai suvullisesti. Monet kasvit osaavat lisääntyä molemmilla tavoilla.

Suvuton lisääntyminen


Suvuton lisääntyminen tapahtuu ilman sukupuolisoluja esimerkiksi maavarren, rönsyn tai juuren kappaleen avulla. Jälkeläiset ovat vanhempiensa kopioita.


Suvuton lisääntyminen on nopeaa ja helppoa, koska sukupuolisoluja ei tarvita. Koska kaikki jälkeläiset ovat samanlaisia eli toistensa klooneja, on vaarana, että kun ympäristö muuttuu, niin kaikki jälkeläiset kuolevat.

Mansikat voivat lisääntyä sekä suvuttomasti rönsyjen avulla (kuvassa punaiset johtomaiset) että myös suvullisesti kukkien avulla (kuvassa valkoiset), joista tulee myöhemmin marjoja siemenineen. Kuva Marianne K-V-E

Suvullinen lisääntyminen

Suvullinen lisääntyminen tapahtuu sukupuolisolujen avulla. Koiraan siittiöt eli kasvilla siitepöly ja naaraan munasolut yhtyvät. Tästä käytetään nimitystä hedelmöitys. Kahden yksilön perimä sekoittuu ja jälkeläiset ovat siis erilaisia. Jos ympäristö muuttuu, niin osa yksilöistä voi selvitä.

Kukassa on verholehdet, jotka suojelevat kukkaa. Kukassa on terälehdet, jotka houkuttelevat hyönteiset pölyttämään kukan. Kukassa on emi, joka on naaraspuolinen osa kasvista. Vastaava koiraspuolinen osa on nimeltään hede. Heteessä muodostuu siitepölyä. Hyönteinen, esimerkiksi kimalainen siirtää siitepölyn heteestä emiin ja näin kasvi hedelmöittyy. Hedelmöityksen jälkeen kukassa muodostuu siemeniä.

Koska kasvit eivät liiku, kuten eläimet, niin kasvit tarvitsevat apua hedelmöitykseen joko tuulelta tai hyönteisiltä. Kasvit voivat olla siis joko tuulipölytteisiä tai hyönteispölytteisiä.

Tuulipölytteiset kasvit

  • kukat pienet, värittömät

  • paljon siitepölyä

  • esimerkiksi koivu tai leppä

  • aiheuttavat paljon allergiaa

Puissa on keväisin norkkoja, joista tulee siitepölyä. Kuva Marianne K-V-E

Hyönteispölytteiset kasvit

  • isot, värikkäät ja tuoksuvat kukat

  • houkuttelevat hyönteisiä

  • heteet hyönteisen kulkutiellä, siitepöly tarttuu hyönteiseen

  • tahmeat emit hyönteisen kulkutiellä

  • vähän siitepölyä

Kimalaisen karvoihin on tarttunut siitepölyä. Kuva Marianne K-V-E

Kasvit voidaan jakaa kahteen ryhmään: sammalet ja putkilokasvit.

Sammalilla ei ole varressaan vettä kuljettavia putkia ja siksi ne eivät kuulu putkilokasveihin. Sammalilla ei ole myöskään juuria. Sammalet lisääntyvät itiöiden avulla. Sammalien itiöt ovat itiöpesäkkeissä.

Karhunsammal on kasvattanut itiöpesäkkeet. Kuva Marianne K-V-E

Putkilokasvit voidaan jakaa neljään ryhmään: saniaiset, lieot, kortteet ja siemenkasvit. Niistä saniaiset, lieot ja kortteet lisääntyvät itiöiden avulla.

Saniaisten itiöt ovat usein lehden alapinnalla. Kuva: Marianne K-V-E

Siemenkasvit lisääntyvät nimensä mukaisesti siemenillä. Siemenkasvit voidaan jakaa kahteen ryhmään eli paljassiemenisiin ja koppisiemenisiin. Paljassiemenisillä siemenaihe on emilehden päällä. Paljassiemenisiin kuuluvat havupuut, kuten kuusi ja mänty. Koppisiemenisillä siemenen päälle kehittyy hedelmä. Niihin kuuluvat mm. pihlaja ja voikukka.

Kasvien lisääntymisen kannalta on tärkeää, että siemenet leviävät. Ne voivat levitä joko tuulen mukana, mennä eläinten ruuansulatuselimistön läpi tai kulkeutua takertuneena eläinten turkkiin.

Takiaiset takertuvat helposti eläinten turkkiin ja kulkeutuvat helposti uusille kasvupaikoille. Kuva Marianne K-V-E

Takiainen tarttuu hyvin myös ihmisten vaatteisiin. Kuva Marianne K-V-E

Pihlajanmarjat ovat monen linnun, mm. räkättirastaan herkkua. Kuva Sakari Riihelä

Voikukan lenninsiivelliset siemenet leviävät hyvin tuulen mukana. Kuva Marianne K-V-E

Supikoiran käymälästä erottaa selvästi, että supikoira on herkutellut syksyllä luumuilla. Luumun siemenet ovat saaneet samalla hyvän lannoituksen. Kuva Marianne K-V-E