Embedded Files
Suomessa on satoja tuhansia kilometrejä rantaaviivaa. Vesistöjen ääressä onkin monimuotoisia elinympäristöjä ja siellä viihtyykin lukusia rannalla viihtyviä lintulajeja sekä vesilintuja. Tunnistamista helpottaa usein se, että ensin tunnistaa mihin linturyhmään laji kuuluu. Rannoilla ja vesistöissä näkee usein sorsalintuja, lokkeja ja pikkulintuja. Alkukesällä linnut on helpompi tunnistaa, kun ne ovat vielä juhlapuvussaan eli ovat värikkäitä. Kesän alussa varsinkin sorsalajien koiraat ovat hyvin värikkäitä ja ne on helppo tunnistaa. Kesän sulkasadon myötä upeat värit häviävät ja linnut saavat ns. peruspuvun. Esimerkiksi sinisorsakoiraan upea vihreän värikäs pää ja valkoinen kaularengas häviävät sulkasadon myötä. Nopealla silmäyksellä koirasta on vaikea erottaa naaraasta. Koiraalla on kuitenkin usein peruspuvussaan oliivin vihreä nokka. Sinisorsan tunnistaa kuitenkin lajilleen aina helposti sinisestä siipipeilistä.
Sinisorsa eli heinäsorsa eli pullasorsa
Sinisorsakoiras kesäkuun puolivälissä. Vihreän värikäs pää ja valkoinen kaularengas näkyvät vielä selvästi. Nokka on oliivinvihreä tai vihertävänkeltainen.
Kuva: Marianne K-V-E
Sinisorsanaaras kesäkuun puolivälissä. Naaraan nokka on usein tumma ja siinä näkyy oranssia väriä.
Kuva: Marianne K-V-E
Mutatoitunut sinisorsa. Eläimen tunnistaa sinisorsaksi vaaleiden höyhenien alla näkyvästä sinisestä siipipeilistä.
Kuva: Marianne K-V-E
Lajien tunnistamista joskus haittaa myös se, että esimerkiksi sinisorsilla on myös valkoisia geenejä. Tällöin lintu voi olla kokonaankin valkoinen, ilman, että olisi albiino. Jotkut ovat erehtyneet luulemaan valkoisia sorsia sorsien ja ankkojen risteymiksi, mutta näin ei siis ole vaan valkoista väriä on ihan luonnostaankin sorsilla. Sekä valkoiset että albiinot yksilöt ovat harvinaisia, koska niiltä puuttuu suojaväri ja joutuvat siten helpommin petojen saaliiksi. Valkoisen sorsan erottaa helposti albiinosta yksilöstä siitä, että valkoisella sorsalla on normaali nokan ja räpylöiden väritys ja silmät ovat mustat eivätkä punaiset kuten albiinolla. Osa valkoisista sorsista voi olla myös mutatoituneita, jolloin niillä voi olla ruskeita sulkia esim. pyrstössä.
Haapana
Haapana muistuttaa sinisorsaa, mutta on sitä pienikokoisempi. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea pää ja kaula ja vaalea päälaen etuosa. Arkipukuinen koiras muistuttaa taas kovasti naarasta. Haapanaksi kuitenkin linnun tunnistaa helposti harmaasta nokasta oli kyseessä sitten juhlapuku, arkipuku, koiras tai naaras.
Haapanan tunnistaa harmaasta nokasta.
Kuva: Marianne K-V-E
Telkkä
Telkän erottaa muista sorsalinnuista sen kolmionmuotoinen pää ja sen keltainen, tuijottavan oloinen silmä. Monissa maissa telkän nimi onkin osuvasti "kultasilmä", kuten esimerkiksi englanniksi common goldeneye. Telkkä on myös erikoinen elintavoiltaan eli se pesii onttoihin puihin tai pönttöihin.
Kuva: Marianne K-V-E
Valkoposkihanhi
Valkoposkihanhella on sananmukaisesti valkoiset posket ja lyhyt nokka. Valkoposkihanhi on suojeltu ja rauhoitettu laji.
Kuva: Marianne K-V-E
Kanadanhanhi
Kanadanhanhella on musta pää ja kaula ja valkoinen leuanalus. Se on kookas hanhilintu joka pikasilmäyksellä on helppo sekoittaa valkoposkihanheen. Kanadanhanhi ei kuulu Suomen alkuperäisiin eläimiin vaan se on istutettuna levinnyt Eurooppaan ja siten myös Suomeen. Kanadanhanhi on nimensä mukaisesti alunperin kotoisin Kanadasta tai Yhdysvalloista. Kanadanhanhi on Suomessa metsästettävä riistalaji.
Kuva: Marianne K-V-E
Laulujoutsen
Kyhmyjoutsen
Kuva: Marianne K-V-E
Metsähanhi
Kuva: Marianne K-V-E
Nokikana
Kuva: Marianne K-V-E
Liejukana
Aikuinen liejukana.
Kuva: Marianne K-V-E
Nuori liejukana.
Kuva: Marianne K-V-E
Silkkiuikku
Silkkiuikku on helppo tunnistaa sen päässä olevasta harjasta. Silkkiuikuilla koiras ja naaras ovat saman näköiset. Niiden soidin on varsin hauskaa katseltavaa. Silkkiuikun nokka on kapea ja sillä se pyytääkin pääasiassa kaloja ravinnokseen, joskus myös selkärangattomia eläimiä. Silkkiuikun pesä on kelluvalla lautalla ja se onkin kätevää, sillä silkkiuikku on peräpäässä sijaitsevista jaloista johtuen varsin huono kävelemään maalla.
Kuva: Marianne K-V-E
Naurulokki
Naurulokki on helppo tunnistaa sen päästä. Se näyttää, kuin joku olisi dipannut sen suklaakastikkeeseen.
Kuva: Marianne K-V-E
Meriharakka
Kuvassa on vanha ja nuori meriharakka. Vanhalla on vaaleanpunaiset jalat, oranssinpunainen nokka ja punainen silmä. Nuorella meriharakalla on puolestaan sinertävänpunaiset jalat, nokka on oranssinkeltainen ja siinä on tumma kärki sekä silmät ovat vielä ruskeat.
Kuva: Marianne K-V-E
Tukkasotka
Tavi
Kuikka
Tukkakoskelo
Härkälintu
Isokoskelo
Page updated
Report abuse